Toko pohdintaa ja agi ahdistusta

Mä olen rehellisesti sanottuna aika huono treenaamaan tokoa talvisin, eikä aika, saatika kukkaro anna enää myöten toko hallitreeneihin. Joten tehdään jotain kotona sisällä ja ulkona missä milloinkin, silloin kun sää sallii (ei ole liian kylmää, liukasta tms.), muuten kyllä pidän talvesta, siitä ei ole kyse. Tällä hetkellä työn alla on kaket ja niissä seisominen, istu ja maahan menee hienosti ei liiku yhtään ja tekee vaihdot reippaasti. Mutta tuo seisominen, meinas jo järki palaa, kun ei saatu sitä toimimaan. Opetin tietysti ensin namin kanssa liikeradan, miten mennää istumasta ja maasta seisomaan niin että pysytään paikalla, helppoa vielä. Mutta kun nami avustus väheni ja yritin ottaa etäisyyttä niin jo loikki minne sattuu, paikka ei sitten pysynyt ollenkaan. Käsky oli kuitenkin mennyt ymmärrykseen, siitä ei ollut kyse. Tässä tilanteessa pysyttiin luvattoman kauan, harkitsin jo kosketusalustan ottamista avuksi, ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut. Kunnes yksi ilta olin lenkillä, Kron normaaliin tapaan vapaana, se aina suhaa edes takas mun luo, pois ja taas takas. Tein siinä samalla hömppää, kutsuin sivulle, käskin maahan yms. Päästin sitten kokeilla kakeja, tosi pitkän matkan takaa olisko ollut yli 20m? Istu, maahan meni loistavasti... Vapautin Kronin ja otin saman uudestaan ja piruuttain päätin kokeilla seisomista, en kokenut että voisin mitenkään pilata liikettä kun se ei ollut missään vaiheessa toiminutkaan. Sehän nous! eikä edes liikkunut! hirmukehut ja leikit päälle! Vähän jännitti kokeilla uudestaan, mutta toimi! Sunnuntaina treenasin enempi ja otin kakeja taas, edelleen toimii. Ilmeisesti Kron tarvitsi sen matkan, luultavasti mä omalla auttamisellani (säätämiselläni) sain sen liikkumaan tai se ei ehkä edes ymmärtänt mitä siltä halusin. Pääasia että nyt toimii, toki töitä täytyy vielä liikkeen eteen tehdä, mutta tämä oli jo niin mahtava parannus lähtökohtaan verrattuna!

Muutenkin voi-liikkeet on vielä aika hakusessa, en ole koskaan ennen opettanut omalle koiralle ylempien liikkeitä. Mutta eiköhän ne tästä aukene. Metallinouto on kuosissa, samoin hyppynouto, ruutua on harjoiteltu jonkin verran, liikkeestä istumiseesa on veilä töitä, luoksetulossa pysäytykset ok mutta vauhtia sais olla enempi, tunnari on vielä ihan alkuteikijöissä. Joten töitä riittää vielä ennen kun ollaan valmiita voittajaan, mutta aktivoidumme sitten kevään koittaessa.

Eilen oltiin jälleen Juhan treeneissä ja taas oli tuuraaja. Radan alku oli mulle painajainen, kaksi hyppyä jonka jälkeen takaakierto ja sen jälkeen suora putki jonka jälkeen piti tietysti vaihtaa puolta. Ton syöksysämpylän kanssa aika mahdoton juttu ehtiä persjättöön suoran putken jälkeen. Tätä kuitenkin kokeiltiin muutamaan otteeseen, lähellä oli mutta ei se onnistunut. Sen jälkeen vaihdettiin ohjausta putken jälkeen sylivekkiin, jota ei olla koskaan ennen treenattu. Oma järki sanoi että ei kannata ottaa täydestä vauhdista, kun ei vielä osata, mutta tuuraaja oli toista mieltä. Sitä sit hinkutettiin, mutta mitä voi odottaa jos koira tykittää täyttä putkesta ulos ja sen pitäisi suoriutua sellaisesta ohjauksesta jota sille ei ole opetettu? Helvetti ku oon itteleni vihanen, kun en puuttunut treenien kulkuun. Lopputulema taas, ylikierroksilla käyvä koira ja juttu otsassa oleva ohjaaja. Me ei siis mitenkään päin saatu treeniä onnistumaan. Ei pitäisi sokeana kuunnella kouluttajien ohjeita, vaan sanoa oma mielipide jos on sitä mieltä tettä joku ei toimi tai treenissä pitäisi edetä toisin!

Me oltiin meidän ryhmästä ekana vuorossa ja oman vuoron jälkeen oli niin paskat fiilikset ettei mitään rajaa. Onneksi oli aikaa odotella muita, niin tehtiin hallin takana vähän tokoa ja samalla sai pahimmat ketutukset poisetettua. Kaket toimi edelleen hienosti ja seuraamisessa oli oikeasti ajatusta mukana, tuli parempi mieli meille molemmille kun rentouduttiin ja saatiin onnistumisia. Jäähdyttely lenkillä tuli sitten avauduttua treenikavereille, mutta onneksi meillä on niin mahtava porukka että loppu lenkistä sitä hekotettiin jo ihan hervottomasti muille asioille. Kiitos <3

Mitä taas opimme? Suu auki kun siltä tuntuu, itse sen oman koiran parhaiten tuntee, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Ja kiitos, ei enää tuuraajia!