Syön sanani...

Pitänee kai perua sanansa tuuraajista... Eilen oli Oreniuksen treenit ja tuuraajaana Jouni. Omat mielikuvat hänestä kouluttajana, kun vielä Lunan kanssa treenattiin eivät olleet kovin kummoiset. Mutta nyt Kronin kanssa saatiin paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja, se tais ymmärtään miun pikkusen päälle. Oli oikein onnistuneet ja antoisat treenit.

Alussa oli mikäs muukaan, kun minun niin rakastama suora putki, ennen ja jälkeen takaakiertohypyillä varustettuna. Hieman sitä jouduttiin hinkkaamaan että ehdin putken jälkeisen kierron ohjaamaan, mutta lopputulema oli se että olin jopa hyvin edellä, wau! Ekan kerran ikinä tulin hyvin toimeen suoran putken kanssa. Kron irtoaa tosi hyvin takaakiertoihin, niin pystyin jättämään sen suorittamaan putkea edeltävää hyppyä ja lähteä itse sinkoamaan jo seuraavalle esteelle. Aluksi omat jalat tuntuivat tahmielta ja Jouni nauroikin että näyttää siltä että meinaan kompastua omiin jalkoihini, siltä se kyllä tuntuikin. Lopuksi sekin onkelma saatiin pois, ja oma liikkeelle lähtö nopeutui huomattavasti. Radalla oli myös paljon kohtia jossa tein takaakiero-persjättöjä, tätä ei olla paljoa harjoiteltu, mutta Kron ei tainnut kertaakaan juosta hypyn ohi, vaan tuli ohjaukseen todella hyvin. Mahti pieni! Muuten Jounin kanssa tehtiin rataa pätkissä ja siinä oli paljon hyviä kohtia ja onistumisia, tuntui taas hyvältä tehdä Kronin kanssa. Vähän Kron välillä roiskii rimoja ja siitä juteltiin Jounin kanssa tovit. Katsotaan pitääkö siihen miten puuttua, mutta tosiaan kun miettii että me ollaan vasta 4kk treenattu agia kunnolla, niin ollaanhan me ihan "uramme" alussa. Niin koiralla kuin ohjaajallakin paljon kehityttävää ja opittavaa. 

Kronilla on nyt joku ihme kausi menossa, se kokeilee pajon mitä se saa tehdä (sikailla) radalla. Eilen oli vuorossa kontaktit, joka kerta se juoksi niistä läpi, mutta joka kerta se joutui sinne myös palaamaan. Sunnuntain treeneissä se teki vastaavasti kontaktit hienosti. Kron yrittää myös hiippailla lähdössä, se käy nyt niin kiihkeenä ettei millään malttais. Näihinkin siis paljon treeniä, sekä kontakteihin että lähtöihin. 

Sunnuntaina tosiaan oltiin seuramme omissa treeneissä, Essi oli tenyt taas kimurantin radan ja sanoinkin jo ennen treenejä, että me tehdään ihan pienissä pätkissä, jotta saadaan kunnolla onnistumisia. Ei ihan siisteintä pätkää tehty, mutta fiilis oli hyvä, tuntui taas siltä että koira on hanskassa ja homma toimii. Siinä sivussa muiden treenaillessa rataa päästiin vihdon tekemään meidän kotiläksyjä. Tehtiin haltuunottoja ja välistävetoja vastakädellä. Ihan hyvin meni, mutta lisää toistoja tarvitaan, ensi treeneissä taas jatketaan samoilla aiheilla. Ja nähtiinpä samalla myös treenikaverin ihana ja syötävän suloinen bc pentu Ruuti, joka teki ihka ekaa kertaa putkea, suloista. Tuntuu että niistä ajoista on Kroninkin kanssa jo ikuisuus. Toivottavasti pääsen kesällä kouluttamaan Ruutia ja ehkä myös toisa pientä bc:n alkua.

Lunalle kävi pieni haaveri sunnuntina, oltiin Niian ja koirien kanssa etupihalla kun nää kaks elukkaa päätti lähteä takapihalle rallattamaan. Mentiin Niian kanssa perässä ja huomasin lumessa verta ja vielä aika paljon. Luna oli satuttanut tassunsa, luultavasti oli juossut keppien ohi tai läpi tai jotain ja repässyt anturansa keppien metallijalkoihin. Etutassun anturasta oli pieni palanen lähtenyt pois. Yritin tyrehdyttää verenvuotoa aika kauan lumella, mutta haava vain vuosi. Jätin Lunan odottamaan hankeen ja lähdi etsimään päivystävän eläinlääkärin numeroa. Päätin vielä mennä katsomaan Lunaa ennen, kun soitan lääkärille, vuoto näytti jo hieman tyrehtyneen, joten päätin olla soittamatta. Varmaan vartti meni ennen kun vuoto loppujen lopuksi tyrehtyi. Etu- ja takapiha olivat aika hurjan näköiset, kun verta oli siellä täällä. Luna joutui sisälle lepoon ja illalla se pääsi lenkille mukaan sidotulla ja Niian kurarukkasella suojatulla tassulla. Eikä haava ole sen jälkeen vuotanut ja alkanut jo hyvin umpeutumaan. Mutta jälikäteen vasta tajusin että Luna on vWD sairas, eli siltä puuttuu verestä veren hyytymistekijöitä. Joten ei ihmekkään että se vuosi haavasta niin runsaasti ja tyrehtymisen kanssa oli ongelmia. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.

Kronin keppi projekti on tällähetkellä kirjaimellisesti jäissä, takapiha on niin jäinen, ettei siellä voi kuvitellakaan tekevänsä mitään. Harmittaa vähän kun alku lähti niin hyvin käyntiin ja nyt joudutaan jo heti taukoilemaan. No näillä säätiloilla ei toivottavasti mene kauaa kun takapiha on sula, sitten taas jatketaan. 

Torstaina suunnataan kulkumme taas Lotan treeneihin. Ja lauantaina päästään Niinan toko koulutukseen, sinne tulee myös Kronin kasvattaja ja sisaruksia, ihana nähdä heitä kaikkia.