Pieni potilas

Ei se Kronin pahoinvointi ollutkaan vatsatautia. Viikonloppuna aloin huolestumaan pienestä enemmän, kun ruoka ei edelleenkään maistunut ja jouduin nesteyttämään Kronia, koska ei itse myöskään juonut. Maanantaina varasin heti ajan Keravan Animagiin, Kron otettiin sisään nesteytystä varten, vaikkei ollutkaan juuri lainkaan kuivunut, olin saanut siis nesteytettyä sen itse yllättävän hyvin. Kronista otettiin myös verinäytteet, mutta niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Jonka jälkeen päätettiin kuvata Kronin vatsa vierasesineen aiheuttaman tukoksen varalta. Kuvassa näkyi "pullistuma" suolessa, josta lääkäri ei kuitenkaan vielä osannut vahvistaa diagnoosia. Kron koiutettiin, ohjeena palata takaisin jos oireet jatkuvat.

Röntgenkuva maanantain lääkäri reissulta

Kron oli maanantai iltana todella väynyt ja haluton, ja rupesin itse jo epäilemään pahinta. Katsoin kuitenkin vielä tiistain, siinä toivossa että nesteytys olisi saanut pienessä ihmeitä aikaan. Eipä saanut ja tiistai illalla aloin soittelemaan Kronille uutta aikaa. Keravan Animagissa oli lähinnä tarjolla ei oota ja haista p#&%?a meininkiä, tai tällainen kuva minulle puhelun jälkeen jäi. Soitin sitten Espoon eläinsairaalaan, josta aiemmilta kerroilta vain hyviä kokemuksia. Sieltä sainkin paljon ystävällisemmän ja ymmärtäväisemmän vastaanoton, sekä mitä tärkeintä heti aamulle ajan.

Kronista otettiin uudet röntegint, vanha pullistuma oli hävinnyt, mutta suolen rakennetta ei pystynyt kuvista näkemään ja suolisto oli muutenkin epämääeäisen näköinen. Röntgenistä siirryttiin suoraan ultraan, jossa yritettiin tarkemmin nähdä voisiko suolessa tosiaan olla tukosta. Ohutsuolen alkupäässä oli laajentunutta kohtaa ja selvästi jotakin tavaraa joka ei päässyt liikkumaan. Lääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian. Kyselin tietysti muitakin vaihtoehtoja, mutta oireiden jatkettua jo näin pitään paras vaihtoehto oli minustakin leikkaus. Kron sai leikkaus ajan jo samalle päivälle. Joten haikein mielin jätin pienen klinikalle ja lähdin itse töihin odottamaan uutisia.

Puoli neljän aikaan iltapäivällä sain lääkäriltä puhelun. Kron oli leikattu, leikkaus oli onistunut hyvin ja leikkaus oli ollut tdellalkin tarpeelliinen. Ohutsuoleen oli juuttunut muovinen lelun pala ja pala oli sen verran kookas, että oli juuttunut suoleen todella tiukasti kiinni, se ei olisi millään mahtunut tulemaan enää sieltä ulos. Kronin saisi hakea kuuden jälkeen illalla kotiin.

Tukoksen aiheuttanut lelun pala, kynä vertailun vuoksi mukana kuvassa

Sain nähdä syyllisen tähän kaikkeen, kun menin hakemaan Kronia. Yllätys oli aika suuri kun näin lelun palan, se oli tosiaankin iso, ihme että oli moisen edes niellyt. Ja vielä ihmeellisempää että kyseisen lelun Kron oli hajottanut jo yli puoli vuotta sitten. Myöhemmin kun juttelin el.lääk. kanssa kysyin onko tämä mahdollista? Ja kuulemma joillain voi olla vierasesine vatsassa kauemminkin, Kronilla kappaleen siirtyminen vatsalaukusta suoleen oli tapahtunut silloin kun nämä pahoinvointi oireet olivat alkaneet. Jos leikkausta olisi lykätty vielä yksikin päivä olisi suoli mennyt niin huonoon kuntoon että siitä olisi jouduttu poistamaan pala. Tällöin leikkaus olisi ollut huomattavasti isompi ja riskit suuremmat. Joten olin todella tyytyväinen päätökseeni viedä Kron Espooseen ja että leikkaus saatiin vielä onnistumaan samana päivänä.

Kron oli ensimmäisen illan tietenkin ihan tokkurassa ja hyvin kipeä. Aamulla pieni söi jo vähäsen ja ruokahalu on kasvanut huimaa vauhtia. Kron myös luulee olevansa treveempi kuin mitä on, kipulääkkeiden ansiosta. Kaksi viikkoa pitäis olla rauhallisesti ja käydä vain pieniä korttelin pituisa kävelyitä. Sitten pikkuhuljaa pidentämään lenkkiä. Noh, tämä on meikäläiselle jo tuttua puuhaa, neljättä kertaa jo mennään. Miten jollain voi olla näin paska tuuri??? Ja Kronille tämä on jo toinen operaatio vaikkei pieni ole edes vielä puoltatoista vuottakaan.... :(

Kron heti leikkauksen jälkeen kotona

Mutta toisaalta olen tyytyväinen, Kronilla on pitkään ollut syömättömyyttä ja ilmavaivoja, enkä ole saanut sen painoa nousemaan, olen vain ajatellut että se on huono syömään ja ettei ruoka ole sopinut sen vatsalle. Toivottavasti tämä nyt selittäisi vaivat ja oireet häviäisivät kunhan leikkauksesta on toivuttu.

Nyt mennään siis rauhallisesti eteenpäin ja katsellaan miten toipuminen lähtee käyntiin. Sillä välin Luna saa nauttia huomiosta. Eilen se pääsi tekemään treeneissä mummo agilityä mini rimoilla. Sillä oli super hauskaa ja mulla oli vähintään yhtä hauskaa, ihana Luna <3 ja ihana pieni Rontti <3

Paineita ja pahoinvointia...

Torstaina juttelin pitkät tovit Lotan kanssa Kronin kouluttamisesta ja aika pitkälti samoilla linjoilla oltiin. Mutta oikein hyvä että tuli selkeytettyä se mitä treeneiltä haetaan. Alkuun jo katsoin kaksi kohtaa mitkä radalta otettiin työn alle ja niitä siten tehtiin. Kron oli jotenkin todella hyvin kuulolla, se ei kaahottanut, eikä roiskinut rimoja. Saatiin ennalta katsotut kohdat tehtyä hyvin ja tekeminen oli jotenkin todella vaivattoman tuntuista, tykkään! :)

Perjantaina aamulla kun herättiin, oli yhdet oksennukset lattialla, en sitä sen kummemmin ihmetellyt, koska molemmat koirat söivät aamupalan hyvällä ruokahalulla. Iltapäivällä Kron sitten oksensi pari kertaa, eikä syönyt  enää ruokaansa. Illalla se oli jotenkin todella pahoinvoivan oloinen, joten aloitin nesteyttämään sitä. Myöhemmin Kron suostui syömään vähän piimää, mitä ei olisi ehkä pitänyt antaa koska se käynnisti varsinaisen oksennuksien sarjan. Yöllä Kron oksensi parin tunnin välein, en tiedä mistä sitä tavaraa riitti niin paljon, kun oli kuitenkin juonut suhteessa todella vähän. Aamulla jatkettiin nesteytystä ja lisäravinteen antoa, Kron jopa joi itsekin vähäsen. Mikään kiinteä ei ole mennyt tänään alas, mutta ei nesteet ole tulleet onneksi vielä ylöskään. Kron on suhteellisen pirteä, mutta makoilee paljon omissa oloissaan. Ei olla vielä lähdetty lekuri reissulle, kun on pysynyt pirtsakkana, katsotaan mihin suuntaan sen vointi tässä viikonlopun kuluessa menee. Ihnottavinta, että jos on joku masu pöpö, niin kohta tossa on toinenkin elukka samassa kunnossa. Aina on tällaisissa kova huoli, ettei pääse kuivumaan liikaa. :(

Mutta jotain hyvääkin tähän inhottavaan päivään, meidät on valittu edustamaan Heiluhäntien joukkuetta tokon sm kisoissa kesällä, hui, ei paineita ei!! Nyt treeniä, ja varsinkin paljon häiriötreeniä kiitos :)

Pienestä iloinen

Kyllä sitä välillä pienestäkin ihminen osaa iloita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se että fiilis eilisten treenien jälkeen oli niin hyvä, sai mut iloiseksi.

Ei me pitkälle radalla pötkitty, mutta laatu voittaa määrän tässäkin asiassa. Mulla oli kerrankin kunnon ajatus miten meinaan ohjata ja niin teinkin. Kronilla vaan venähti 5 esteen valssi luvattoman pitkälle ja Juha tuumasikin, että Kronilla tulee räjähtävä vauhti luonnostaan, mutta esteille kokoaminen ei. Ja sitä sitten lähdettiin työstämään. Mä olen niin tyytyväinen että multa ja Kronilta vaaditaan täydellinen suoritus, eikä katsella valumisia läpi sormien. Aluksi siis hinkattiin 5 esteen valssi kuntoon, kun se toimi, otettiin mukaan 6 este. Sen jälkeen otettiin 3 hypyltä 8 putkelle asti oleva pätkä. Ongelma aluksi oli etten lähtenyt vitosen valssilta tarpeeksi ajoissa liikkeelle, että seiskan niisto olisi tullut ajoissa. Kun yritin aikaistaa valssia ja siitä pois lähtemistä Kronille tuli kiire ja se rosikaisi kutos hypyn riman alas. Ajoitus tuon pienen elukan kanssa on todella tarkkaa, juuri eikä melkein. Lopuksi saatiin oikein hieno suoritus, missä kaikki osaset olivat kohdillaan, jei! Kiittelinkin Juhaa kovasti siitä miten se puuttu noihin tilanteisiin, koska tuon tyyppistä treeniä me juuri tällä hetkellä tarvitaan. Vaikka Kron oli kiihkeänä, sen pää pysyi kasassa ja se keskittyi tekemiseen, ja myös minä muistin pitää ohjauksen täpäkkänä, mutta rauhallisena.

Tulevissa Lotan treeneissä mienaan ottaa puheeksi sen, miten haluan Kronin kanssa jatkossa edetä treeneissä. Lotalla on ollut vähän huono tyyli, kun ei olla saatu jotain kohtaa toimimaan, ollaan siirrytty seuraavaan, jos sekään ei ole mennyt nappiin, taas ollaan vaihdettu kohtaa. Ja lopputulema on ollut se että Kron kaahottaa, sillä nousee kierrokset, kun siltä ei ole vaadittu asioita loppuun asti, se on päässyt vaikeista tilanteista kuin koira veräjästä. Ja oppimista ei ole lopuksi tapahtunut ollenkaan. Nyt taas itse viisastuneena, haluan että Kronilta vaaditaan vaikeatkin kohdat AINA loppuun asti ennen, kun siirytään seuraavaan pätkään. Näin se joutuu keskittymään ja ajattelemaan tekemisiään, eikä pääse luistamaan vaikeista tilanteista pois. Hiljaa hyvä tulee, enkä tarkoita vauhtia, koska hidasta ei tuosta saa tekemälläkään ;)

Lomailua

Tämän vuoden talvilomat on nyt sitten lusittu. Koirat lomailivat äitini luona ja me muu perhe olimme Torniossa sukuloimassa. Koirat ovat onneksi tottuneet oleilemaan äitini luona, joten olivat ottaneet lomailusta kaiken irti. Luna oli valloittanut ahkerasti sohvaa (mihin kotona ei ole asiaa) ja Kron pistänyt Surin kanssa pihaa uusiksi. Itse pidän siitä että Kron osaa olla rauhallinen kotona, kun mitään ei tapahdu, mutta ei sitten ollut osannut tuoda parhaita puoliaan loman aikana esiin. Kron oli ollut aika rauhaton sisällä ollessaan ja ravaillut ees sun taas ja touhunnut koko ajan jotain. Taisi porukat olla tyytyväisä kun adhd elukka vihdoin haettiin kotiin. ;)

Karvaton lapsosemme väsytti toista mummiaan ja setää Torniossa viikon verran. Kävimme viikon aikana uimassa, laavulla, Ruåttin puolella, hyppimässä ja pomppimassa ja sen sellaista mukavaa perheen kesken. Nopeastihan se aika loppujen lopuksi hulahti, mutta kyllä Niia nautti kun sai touhuta muorin ja sedän kanssa monta päivää aamusta iltaan. Automatkat kumpaankin suuntaan sujuivat paremmin mitä olimme osanneet odottakaan. Pari pysähdystä per suunta, eikä yhtään kiukuttelua, aikas hyvin pian neljä vee neidiltä (joka ei ole koskaan pitänyt autoilusta).

Eilen ajeltiin sitten takaisinpäin ja haettiin koirulit kotiin. Mietin vähän millainen vastaanotto mahtaa siellä odottaa. Kron pikkanen teki ilopissut alleen pariin otteeseen kun näki mut. Se oli aivan täpinöissään, mutisi ja eikä tiennyt miten päin olisi ollut, Lunakin oli innoissaan mutta Kroniin verrattuna se oli rauhallinen. Jäätiin sitten vielä äitille yöksi ja illalla molemmat koissut kiipesivät sohvalle kainaloon nukkumaan, lauma jälleen kasassa <3. Aamulla, kun pakkailtiin autoa, molemmat koirat ravasivat ulko oven edessä siihen tyyliin ettei kai ne perkele meinaa jättää meitä taas. No ei jätetty ja kovin olivat tyytyväisä kun pääsivät omaan kotiin. Ja niin sitä on itsekin, reissaaminen on ihanaa, mutta niin on myös kotiin palaaminenkin.

Sunnuntaina arki jatkuu "normaalina", oman seuran treeneillä, ma mennään Juhalle ja to Lotalle. Tänään iltapävällä lenkillä hömppä tokoiltiin vähän ja kotona tehtiin parit kepit, intoa oli sen verran että huomasi että viikkoon ei ole mitään päässy tekemään. Toivottavsti päät pysyy kummallakin kasassa treeneissä näin loman jälkeen.