Tai itseasiassa tällä kertaa oli tuuraaja, jonka nimeä en millään muista. Koko treeni sessio ei alkanut kovinkaan lupaavasti, alussa oli vinossa oleva hyppy, jonka jälkeen suora putki. Olin suunnitellut jättäväni Kronin hypyn taakse ja ottaa putken kauimaisesta päästä vastaan. Hyvä suunnitelma, kunnes tajusin Kronia istumaan laittaessa että seinä on liika lähellä, enkä mitenkän voi jättää sitä hyvään linjaan hypyn taakse, kuten olin suunnitellut. Siinä sitten pohtimaan seuraavaa suunnitelmaa, että ehdin vielä ohjaamaan putken jälkeisen hypyn, josta ei tietenkään jatketa suoraan eteenpäin. Ajatukset tietysti katkesivat siihen kun Niia huutaa vessasta että "Äitiiiiiii, pyyyyyhkimääään!" Oli siis tullut se isompi hätä :) Eipä siinä muu auttanut kuin Kron maahan odottamaan ja suorittamaan tehtävää. Ja ajatukset tietenkin taas ihan sekaisin.
Vihdoin päästiin aloittamaan varsinainen treeni. Tämä tuuraaja oli ihan mukava ja osasi kyllä ihan hyvin neuvoa ja antoi oikeanlaista palautetta. Mutta mua vähän häiritsi, kun se joka kerran jälkeen kun olimme tehneet jonkin pätkän alkoin nauramaan ja sanoi "ai kauheeta..." ei siis mitenkään (kai?) pahalla, enemmänkin hyvän tuulisesti. Se siis kauhisteli Kronin vauhtia. Ihan rehellisesti sanottuna mua häiritsi se aika paljon ja jo valmiiksi sekaisin olevat ajatukset eivät kyllä saaneet oikeen enää mistään kiinni.
Alku saatiin toimimaan yllättävän nopeasti ja sen jälkeen oli yksi oikeen hyvä pätkä. En tiennytkään että pieni toimii jo noin hienosti, noin vaikeassa ohjauksessa. Tämä tuuraaja tuli lopuksi vielä sanomaan että kunhan saadaan rytmitys kohdilleen tulee Kronista vielä todella hieno! Tiedänhän mä sen, koiralla riittää rahkeet vaikka mihin, kunhan saisi oman ajatuksen kulkemaan samalla linjalla.
Mutta mitä jäi treeneistä käteen? No ainakin pihalla oleva ohjaaja ja kierroksilla käyvä elukka. Ei siis mikään menestyksekäs treeni, vaikka siellä ne hyvät kohdat olikin. Ei se pää aina pysy kasassa, vaikka olisikin hyä pohja työ alla (radan suunnittelu ja keskittyminen). Mutta jotenkin pitäisi saada pidettyä itsensä kasassa, vaikka sattuisikin näitä odottamattomia tilanteita, kuten vessa apua tarvitseva lapsonen tai hihittelevä kouluttaja. Ei ole kovin reilua koiralle lähteä radalle ajatukset harhaillen. Mutta se huono puoli näissä koulutksissa on kun seuraavan vuoro painaa päälle. En yleensä ajattele sitä, mutta tänää se tuli väistämättä mieleeni ja aiheutti turhaa painetta. Jos olisi ollut aikaa kasata ne harhailevat ajatukset, olisi lopputulos ollut varmasti tyydyttävämpi, niin minulle kuin Kronillekin. No, nokat kohti uusia treenejä ja pidetään päät kylminä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti