Pienestä iloinen

Kyllä sitä välillä pienestäkin ihminen osaa iloita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se että fiilis eilisten treenien jälkeen oli niin hyvä, sai mut iloiseksi.

Ei me pitkälle radalla pötkitty, mutta laatu voittaa määrän tässäkin asiassa. Mulla oli kerrankin kunnon ajatus miten meinaan ohjata ja niin teinkin. Kronilla vaan venähti 5 esteen valssi luvattoman pitkälle ja Juha tuumasikin, että Kronilla tulee räjähtävä vauhti luonnostaan, mutta esteille kokoaminen ei. Ja sitä sitten lähdettiin työstämään. Mä olen niin tyytyväinen että multa ja Kronilta vaaditaan täydellinen suoritus, eikä katsella valumisia läpi sormien. Aluksi siis hinkattiin 5 esteen valssi kuntoon, kun se toimi, otettiin mukaan 6 este. Sen jälkeen otettiin 3 hypyltä 8 putkelle asti oleva pätkä. Ongelma aluksi oli etten lähtenyt vitosen valssilta tarpeeksi ajoissa liikkeelle, että seiskan niisto olisi tullut ajoissa. Kun yritin aikaistaa valssia ja siitä pois lähtemistä Kronille tuli kiire ja se rosikaisi kutos hypyn riman alas. Ajoitus tuon pienen elukan kanssa on todella tarkkaa, juuri eikä melkein. Lopuksi saatiin oikein hieno suoritus, missä kaikki osaset olivat kohdillaan, jei! Kiittelinkin Juhaa kovasti siitä miten se puuttu noihin tilanteisiin, koska tuon tyyppistä treeniä me juuri tällä hetkellä tarvitaan. Vaikka Kron oli kiihkeänä, sen pää pysyi kasassa ja se keskittyi tekemiseen, ja myös minä muistin pitää ohjauksen täpäkkänä, mutta rauhallisena.

Tulevissa Lotan treeneissä mienaan ottaa puheeksi sen, miten haluan Kronin kanssa jatkossa edetä treeneissä. Lotalla on ollut vähän huono tyyli, kun ei olla saatu jotain kohtaa toimimaan, ollaan siirrytty seuraavaan, jos sekään ei ole mennyt nappiin, taas ollaan vaihdettu kohtaa. Ja lopputulema on ollut se että Kron kaahottaa, sillä nousee kierrokset, kun siltä ei ole vaadittu asioita loppuun asti, se on päässyt vaikeista tilanteista kuin koira veräjästä. Ja oppimista ei ole lopuksi tapahtunut ollenkaan. Nyt taas itse viisastuneena, haluan että Kronilta vaaditaan vaikeatkin kohdat AINA loppuun asti ennen, kun siirytään seuraavaan pätkään. Näin se joutuu keskittymään ja ajattelemaan tekemisiään, eikä pääse luistamaan vaikeista tilanteista pois. Hiljaa hyvä tulee, enkä tarkoita vauhtia, koska hidasta ei tuosta saa tekemälläkään ;)