Synttäri sankari

Rakas tyttäreni vietti menneellä viikolla syntymäpäiviä ja ikää tuli jo "huimat" neljä vuotta! Onnea rakas Niia <3

Kron voi tilanteeseen nähden oikein hyvin. Tosin se luulee olevansa jo täysin terve ja menohaluja olisi vaikka muille jakaa. Vielä viime viikonloppuna pystyin päästämään Kronin takapihalle tarpeilleen vapaana, se kävi siellä rauhallisesti ja tuli sitten heti takaisin sisälle. Itse tietysti vahdin sen touhuja ikkunasta. Mutta nyt se on täysin mahdotonta, kun kipuja ei enää ole. Joten nyt käydään pihallakin remmissä, ettei vaan pääse juoksemaan ja riehumaan. Takapiha ulkoilun lisäksi ollaan käyty 2 x päivässä korttelin ympäri kävelyllä. Sisällä ollaan piiloteltu namia ja sen sellaista pientä mukavaa touhua. Yllättävän hyvin Kronin pää on pysynyt kasassa vaikka aktiviteetit on lähes täysin jouduttu jättämään pois. Välillä se on rauhaton ja yrittää saada Lunaa leikkimään kanssaan, mutta uskoo heti kun sitä käskee lopettamaan. Haava on hyvin parantunut, tosi siistin näköinen, ei punota eikä eritä mitään märkää. Ruokahalu sillä on kuin hevosella ja se on saanut painoaan hyvin takaisin. Harmittelin tuossa kun ei tullut otettua kuvaa Kronista leikkauksen jälkeen, pieni oli kun vain pelkkää luuta ja nahkaa. Nopeasti se syömättömyys näkyy kropassa. Hissukseen siis mennään eteen päin ja toivotaan että toipuminen jatkuu yhtä hyvällä tavalla edelleen.

Haava viikko leikkauksen jälkeen

Lotan treeni vuoroista olen osan saanut myytyä, mutta Juhalle ajattelin mennä Lunan kanssa hömppäämään. Viime maanantaina olin Juhalla treenikaverin Peppi stabin kanssa. Se oli hauskaa, Peppi oli aika lailla samalla tavalla ohjattava kuin Luna ja meillä meni treenit yllättävän hyvin!

Pieni potilas

Ei se Kronin pahoinvointi ollutkaan vatsatautia. Viikonloppuna aloin huolestumaan pienestä enemmän, kun ruoka ei edelleenkään maistunut ja jouduin nesteyttämään Kronia, koska ei itse myöskään juonut. Maanantaina varasin heti ajan Keravan Animagiin, Kron otettiin sisään nesteytystä varten, vaikkei ollutkaan juuri lainkaan kuivunut, olin saanut siis nesteytettyä sen itse yllättävän hyvin. Kronista otettiin myös verinäytteet, mutta niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Jonka jälkeen päätettiin kuvata Kronin vatsa vierasesineen aiheuttaman tukoksen varalta. Kuvassa näkyi "pullistuma" suolessa, josta lääkäri ei kuitenkaan vielä osannut vahvistaa diagnoosia. Kron koiutettiin, ohjeena palata takaisin jos oireet jatkuvat.

Röntgenkuva maanantain lääkäri reissulta

Kron oli maanantai iltana todella väynyt ja haluton, ja rupesin itse jo epäilemään pahinta. Katsoin kuitenkin vielä tiistain, siinä toivossa että nesteytys olisi saanut pienessä ihmeitä aikaan. Eipä saanut ja tiistai illalla aloin soittelemaan Kronille uutta aikaa. Keravan Animagissa oli lähinnä tarjolla ei oota ja haista p#&%?a meininkiä, tai tällainen kuva minulle puhelun jälkeen jäi. Soitin sitten Espoon eläinsairaalaan, josta aiemmilta kerroilta vain hyviä kokemuksia. Sieltä sainkin paljon ystävällisemmän ja ymmärtäväisemmän vastaanoton, sekä mitä tärkeintä heti aamulle ajan.

Kronista otettiin uudet röntegint, vanha pullistuma oli hävinnyt, mutta suolen rakennetta ei pystynyt kuvista näkemään ja suolisto oli muutenkin epämääeäisen näköinen. Röntgenistä siirryttiin suoraan ultraan, jossa yritettiin tarkemmin nähdä voisiko suolessa tosiaan olla tukosta. Ohutsuolen alkupäässä oli laajentunutta kohtaa ja selvästi jotakin tavaraa joka ei päässyt liikkumaan. Lääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian. Kyselin tietysti muitakin vaihtoehtoja, mutta oireiden jatkettua jo näin pitään paras vaihtoehto oli minustakin leikkaus. Kron sai leikkaus ajan jo samalle päivälle. Joten haikein mielin jätin pienen klinikalle ja lähdin itse töihin odottamaan uutisia.

Puoli neljän aikaan iltapäivällä sain lääkäriltä puhelun. Kron oli leikattu, leikkaus oli onistunut hyvin ja leikkaus oli ollut tdellalkin tarpeelliinen. Ohutsuoleen oli juuttunut muovinen lelun pala ja pala oli sen verran kookas, että oli juuttunut suoleen todella tiukasti kiinni, se ei olisi millään mahtunut tulemaan enää sieltä ulos. Kronin saisi hakea kuuden jälkeen illalla kotiin.

Tukoksen aiheuttanut lelun pala, kynä vertailun vuoksi mukana kuvassa

Sain nähdä syyllisen tähän kaikkeen, kun menin hakemaan Kronia. Yllätys oli aika suuri kun näin lelun palan, se oli tosiaankin iso, ihme että oli moisen edes niellyt. Ja vielä ihmeellisempää että kyseisen lelun Kron oli hajottanut jo yli puoli vuotta sitten. Myöhemmin kun juttelin el.lääk. kanssa kysyin onko tämä mahdollista? Ja kuulemma joillain voi olla vierasesine vatsassa kauemminkin, Kronilla kappaleen siirtyminen vatsalaukusta suoleen oli tapahtunut silloin kun nämä pahoinvointi oireet olivat alkaneet. Jos leikkausta olisi lykätty vielä yksikin päivä olisi suoli mennyt niin huonoon kuntoon että siitä olisi jouduttu poistamaan pala. Tällöin leikkaus olisi ollut huomattavasti isompi ja riskit suuremmat. Joten olin todella tyytyväinen päätökseeni viedä Kron Espooseen ja että leikkaus saatiin vielä onnistumaan samana päivänä.

Kron oli ensimmäisen illan tietenkin ihan tokkurassa ja hyvin kipeä. Aamulla pieni söi jo vähäsen ja ruokahalu on kasvanut huimaa vauhtia. Kron myös luulee olevansa treveempi kuin mitä on, kipulääkkeiden ansiosta. Kaksi viikkoa pitäis olla rauhallisesti ja käydä vain pieniä korttelin pituisa kävelyitä. Sitten pikkuhuljaa pidentämään lenkkiä. Noh, tämä on meikäläiselle jo tuttua puuhaa, neljättä kertaa jo mennään. Miten jollain voi olla näin paska tuuri??? Ja Kronille tämä on jo toinen operaatio vaikkei pieni ole edes vielä puoltatoista vuottakaan.... :(

Kron heti leikkauksen jälkeen kotona

Mutta toisaalta olen tyytyväinen, Kronilla on pitkään ollut syömättömyyttä ja ilmavaivoja, enkä ole saanut sen painoa nousemaan, olen vain ajatellut että se on huono syömään ja ettei ruoka ole sopinut sen vatsalle. Toivottavasti tämä nyt selittäisi vaivat ja oireet häviäisivät kunhan leikkauksesta on toivuttu.

Nyt mennään siis rauhallisesti eteenpäin ja katsellaan miten toipuminen lähtee käyntiin. Sillä välin Luna saa nauttia huomiosta. Eilen se pääsi tekemään treeneissä mummo agilityä mini rimoilla. Sillä oli super hauskaa ja mulla oli vähintään yhtä hauskaa, ihana Luna <3 ja ihana pieni Rontti <3

Paineita ja pahoinvointia...

Torstaina juttelin pitkät tovit Lotan kanssa Kronin kouluttamisesta ja aika pitkälti samoilla linjoilla oltiin. Mutta oikein hyvä että tuli selkeytettyä se mitä treeneiltä haetaan. Alkuun jo katsoin kaksi kohtaa mitkä radalta otettiin työn alle ja niitä siten tehtiin. Kron oli jotenkin todella hyvin kuulolla, se ei kaahottanut, eikä roiskinut rimoja. Saatiin ennalta katsotut kohdat tehtyä hyvin ja tekeminen oli jotenkin todella vaivattoman tuntuista, tykkään! :)

Perjantaina aamulla kun herättiin, oli yhdet oksennukset lattialla, en sitä sen kummemmin ihmetellyt, koska molemmat koirat söivät aamupalan hyvällä ruokahalulla. Iltapäivällä Kron sitten oksensi pari kertaa, eikä syönyt  enää ruokaansa. Illalla se oli jotenkin todella pahoinvoivan oloinen, joten aloitin nesteyttämään sitä. Myöhemmin Kron suostui syömään vähän piimää, mitä ei olisi ehkä pitänyt antaa koska se käynnisti varsinaisen oksennuksien sarjan. Yöllä Kron oksensi parin tunnin välein, en tiedä mistä sitä tavaraa riitti niin paljon, kun oli kuitenkin juonut suhteessa todella vähän. Aamulla jatkettiin nesteytystä ja lisäravinteen antoa, Kron jopa joi itsekin vähäsen. Mikään kiinteä ei ole mennyt tänään alas, mutta ei nesteet ole tulleet onneksi vielä ylöskään. Kron on suhteellisen pirteä, mutta makoilee paljon omissa oloissaan. Ei olla vielä lähdetty lekuri reissulle, kun on pysynyt pirtsakkana, katsotaan mihin suuntaan sen vointi tässä viikonlopun kuluessa menee. Ihnottavinta, että jos on joku masu pöpö, niin kohta tossa on toinenkin elukka samassa kunnossa. Aina on tällaisissa kova huoli, ettei pääse kuivumaan liikaa. :(

Mutta jotain hyvääkin tähän inhottavaan päivään, meidät on valittu edustamaan Heiluhäntien joukkuetta tokon sm kisoissa kesällä, hui, ei paineita ei!! Nyt treeniä, ja varsinkin paljon häiriötreeniä kiitos :)

Pienestä iloinen

Kyllä sitä välillä pienestäkin ihminen osaa iloita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se että fiilis eilisten treenien jälkeen oli niin hyvä, sai mut iloiseksi.

Ei me pitkälle radalla pötkitty, mutta laatu voittaa määrän tässäkin asiassa. Mulla oli kerrankin kunnon ajatus miten meinaan ohjata ja niin teinkin. Kronilla vaan venähti 5 esteen valssi luvattoman pitkälle ja Juha tuumasikin, että Kronilla tulee räjähtävä vauhti luonnostaan, mutta esteille kokoaminen ei. Ja sitä sitten lähdettiin työstämään. Mä olen niin tyytyväinen että multa ja Kronilta vaaditaan täydellinen suoritus, eikä katsella valumisia läpi sormien. Aluksi siis hinkattiin 5 esteen valssi kuntoon, kun se toimi, otettiin mukaan 6 este. Sen jälkeen otettiin 3 hypyltä 8 putkelle asti oleva pätkä. Ongelma aluksi oli etten lähtenyt vitosen valssilta tarpeeksi ajoissa liikkeelle, että seiskan niisto olisi tullut ajoissa. Kun yritin aikaistaa valssia ja siitä pois lähtemistä Kronille tuli kiire ja se rosikaisi kutos hypyn riman alas. Ajoitus tuon pienen elukan kanssa on todella tarkkaa, juuri eikä melkein. Lopuksi saatiin oikein hieno suoritus, missä kaikki osaset olivat kohdillaan, jei! Kiittelinkin Juhaa kovasti siitä miten se puuttu noihin tilanteisiin, koska tuon tyyppistä treeniä me juuri tällä hetkellä tarvitaan. Vaikka Kron oli kiihkeänä, sen pää pysyi kasassa ja se keskittyi tekemiseen, ja myös minä muistin pitää ohjauksen täpäkkänä, mutta rauhallisena.

Tulevissa Lotan treeneissä mienaan ottaa puheeksi sen, miten haluan Kronin kanssa jatkossa edetä treeneissä. Lotalla on ollut vähän huono tyyli, kun ei olla saatu jotain kohtaa toimimaan, ollaan siirrytty seuraavaan, jos sekään ei ole mennyt nappiin, taas ollaan vaihdettu kohtaa. Ja lopputulema on ollut se että Kron kaahottaa, sillä nousee kierrokset, kun siltä ei ole vaadittu asioita loppuun asti, se on päässyt vaikeista tilanteista kuin koira veräjästä. Ja oppimista ei ole lopuksi tapahtunut ollenkaan. Nyt taas itse viisastuneena, haluan että Kronilta vaaditaan vaikeatkin kohdat AINA loppuun asti ennen, kun siirytään seuraavaan pätkään. Näin se joutuu keskittymään ja ajattelemaan tekemisiään, eikä pääse luistamaan vaikeista tilanteista pois. Hiljaa hyvä tulee, enkä tarkoita vauhtia, koska hidasta ei tuosta saa tekemälläkään ;)

Lomailua

Tämän vuoden talvilomat on nyt sitten lusittu. Koirat lomailivat äitini luona ja me muu perhe olimme Torniossa sukuloimassa. Koirat ovat onneksi tottuneet oleilemaan äitini luona, joten olivat ottaneet lomailusta kaiken irti. Luna oli valloittanut ahkerasti sohvaa (mihin kotona ei ole asiaa) ja Kron pistänyt Surin kanssa pihaa uusiksi. Itse pidän siitä että Kron osaa olla rauhallinen kotona, kun mitään ei tapahdu, mutta ei sitten ollut osannut tuoda parhaita puoliaan loman aikana esiin. Kron oli ollut aika rauhaton sisällä ollessaan ja ravaillut ees sun taas ja touhunnut koko ajan jotain. Taisi porukat olla tyytyväisä kun adhd elukka vihdoin haettiin kotiin. ;)

Karvaton lapsosemme väsytti toista mummiaan ja setää Torniossa viikon verran. Kävimme viikon aikana uimassa, laavulla, Ruåttin puolella, hyppimässä ja pomppimassa ja sen sellaista mukavaa perheen kesken. Nopeastihan se aika loppujen lopuksi hulahti, mutta kyllä Niia nautti kun sai touhuta muorin ja sedän kanssa monta päivää aamusta iltaan. Automatkat kumpaankin suuntaan sujuivat paremmin mitä olimme osanneet odottakaan. Pari pysähdystä per suunta, eikä yhtään kiukuttelua, aikas hyvin pian neljä vee neidiltä (joka ei ole koskaan pitänyt autoilusta).

Eilen ajeltiin sitten takaisinpäin ja haettiin koirulit kotiin. Mietin vähän millainen vastaanotto mahtaa siellä odottaa. Kron pikkanen teki ilopissut alleen pariin otteeseen kun näki mut. Se oli aivan täpinöissään, mutisi ja eikä tiennyt miten päin olisi ollut, Lunakin oli innoissaan mutta Kroniin verrattuna se oli rauhallinen. Jäätiin sitten vielä äitille yöksi ja illalla molemmat koissut kiipesivät sohvalle kainaloon nukkumaan, lauma jälleen kasassa <3. Aamulla, kun pakkailtiin autoa, molemmat koirat ravasivat ulko oven edessä siihen tyyliin ettei kai ne perkele meinaa jättää meitä taas. No ei jätetty ja kovin olivat tyytyväisä kun pääsivät omaan kotiin. Ja niin sitä on itsekin, reissaaminen on ihanaa, mutta niin on myös kotiin palaaminenkin.

Sunnuntaina arki jatkuu "normaalina", oman seuran treeneillä, ma mennään Juhalle ja to Lotalle. Tänään iltapävällä lenkillä hömppä tokoiltiin vähän ja kotona tehtiin parit kepit, intoa oli sen verran että huomasi että viikkoon ei ole mitään päässy tekemään. Toivottavsti päät pysyy kummallakin kasassa treeneissä näin loman jälkeen.

Fyssarilla

Torstaina oli kiireinen päivä, töistä suroaan kotiin hakemaan koirat ja hoidosta Niia, siitä suoraan Lotan treeneihin. Treenit meni hyvin, vaikkei radalla kovin pitkälle päästykään. Mikä tärkeintä fiilis tekemiseen oli hyvä ja omaa ohjaamista tuli taas hinkattua oikeaan suuntaan. Kotiläksyksi jäi takaaleikkauksen hajoitteleminen, niin että leikkaus tehdään poikittaiselle hypylle ja sen takana ammottaa putki. Kronilla oli kovassa vauhdissa kiire singota suoraan putkeen ja välissä oleva hyppy jäi tekemättä. Saatiin se treeneissä hienosti onnistumaan, mutta sitä täytyy tietenkin vielä vahvistaa.

Jäähdyttelylenkin jälkeen koko katras taas autoon ja nokat kohti Järvenpäätä. Haettiin matkalta Essi ja vietiin Niia kotiin ja lähdettiin Helsinkiin fyssarille. Kerettiin vielä pieni lenkki tekemään ennen meidän vuoroa. Kron ei oikein tykkää siitä että sitä käännellään ja väännellään, esim. ihan tavallinen tassujen kuivaus on sille yök juttu, minkä se kuitenkin sietää. Sama oli fyssarilla, aluksi se nyki tassujaan pois, mutta lopuksi rentoutui niin että ihan nukahti, ihana. Fyssari totesikin, että kun Kron tottuu käsittelyyn siitä tulee varmasti ajankanssa todella helppo ja rento asiakas. Tämä oli siis vasta Kronin kolmas fyssari käynti. Mä vähän jännitin missä kunnossa pieni mahtaa olla, kun viime kerran jälkeen ollaan alettu treenaamaan agia pari kertaa viikossa. Mutta hyvässä kunnossa pieni oli, mitään suurempia jumeja ei ollut, lantion seuduilla oli vähän jäykkyyttä, mutta sekin aukeni hienosti. Kron saisi saada vielä lisää lihasmassaa, tiedetään, mutta ongelmana on se ettei neiti syö kunnolla. Jos yrittää antaa normaalia enemmän ruokaa, jää se syömättä. Mutta uskoisin että ajan kanssa sekin sieltä tulee, onhan Kron vielä ihan kesken kehityksensä.

Kovasti olen suunnitellut Kronille valjaiden ostamista, päästäisiin juoksemaan, pyöräilemään ja rullistelemaan. Samalla tulisi kuntoakin kohotettua, ainakin omaani. Canicross kisoja tekisi myös  mieli mennä joskus kesällä kokeilemaan. Ja niinpä ajatukset johtavat toiseen, rupesin meinnan miettimään Niian rattaita. Ne ovat painavat ja raskaat työntää, ne puoltaa ja ne on valtavan isot kasaankin laitettuna. Niitä on aika inhottava raahta mukana esim. Lotalle. Onhan Niia jo iso tyttö, mutta pitkiä lenkkejä se ei vielä kyllä millään jaksa kävellä. Niinpä rupesin sitten miettimään uusia rattaita, niiden tulisi olla kevyet, mennä pieneen tilaan ja ennen kaikkea olla kuitenkin jämäkät että niillä pystyy mennä pitkiäkin lenkkejä. Löysin sitten juoksurattaat, en toki tiedä tulisiko niiden kanssa juostua, mutta ominaisuuksiensa puolesta ne näyttävät hyviltä ja hintakin on tietysti sen mukainen.... Harmi kun niitä ei oikein löydy käytettynäkään. Jos jollain on kokemuksia juoksurattaista, olisi kiva kuulla lisää. Mutta tällaisia ole nyt katsellut.

Jälleen treeni päivitystä

Lauantaina oltiin Woollandian toko treeneissä Forssassa, Kronin kanssa katsottiin voi liikkeitä. Nyt selvästi vahvistui se, että me tarvitaan ihan hirveästi häiriö treeniä tokon osalta niin eri paikoista, kuin myös eri koirista kuin ihmisistäkin. Kron teki, muttei yhtään sellaisella tavalla ja tyylillä kuin normaalisti, se tietysti vähän harmitti. Normaalistihan me treenataan yksin, tai Essin kanssa illan pikkutunneilla tyhjällä kentällä, joten ei tämä yllätyksenä tullut. Niinalta saatiin taas kasa hyviä neuvoja ja vinnkejä tekemiseen, että päästään näissä voi liikkeissä eteenpäin. Lisäksi Niina painotti paljon sitä, että mun pitää miettiä tarkasti mistä suunnasta palkkaan missäkin liikkeessä, joten siihen tullaan jatkossa myös paljon panostamaan. Nyt kun olen kipeän tytön kanssa kotona, päätin aloittaa ruudun rakentamisen uudelleen. Kosketus alusta käyttöön, ensin harjoitellaan sisällä alustalle menoa ja sitten viedään alusta ulos ja lopuksi ruutuun. Sitten alustaa pienennetään ja häivytetään pois. Katsotaan miten homma alkaa sujua, mutta fiilikset ovat ainakin hyvät.

Eilen oli Juhan treenit ja onneksi herra oli itse tällä kertaa paikalla. Tehtiin Kronin kanssa hyvin vähän, mutta hyvin hyödyllistä treeniä, meinaan hypylle kokoamista. Nyt kun Kron lukee rataa jo paljon paremmin, se ei keksity hypyille kokoamiseen niin paljon, vaan painaa kiireellä eteenpäin. Joten palauteltiin neitiä taas maanpinnalle ja pistettiin se tekemään ajatuksen kanssa. Mun pitää myös itse tällaisissa kohdissa muistaa se, miten paljon enemmän mun pitää tehdä töitä esteillä, ei voi vaan juosta menemään samalla tavalla kuin Lunan kanssa. Mä olen niin tyytyväinen että Juha puuttuu tällaisiin asioihin, kun jotkut koutsit voisivat hyvinkin antaa tällaisten mennä läpi sormien. Kyllä meinaan Kron esteistä suoriutuu ja päästäisiin rataa hyvin eteenpäin, mutta onneksi Juha katsoo tarkalla silmällä ja palauttaa heti johonkin kohtaan jos käännökset venyy ja Kron ei kokoa itseään tarpeeksi hyvin. Nytkin hinkattiin vain radan alkua koko meidän treeni aika, hyvä niin koska hieno siitä sitten lopuksi tulikin.

Muiden treenaillessa tehtiin hallin takana keppejä, ne alkaa mennä jo kohtuu hyvin kunhan muistan itse olla rynnimättä liian pitkälle. Kronille pitää muistaa antaa rauha tehdä töitä, jotta se tekee kepit mahdollisimman hyvin. Tosin kun taas Lunan kanssa, mitä enemmän sitä tuki sen paremmin meni, joten tässä taas oppimisen paikka mulla itselläni. Kron osaa tällä hetkellä hakea kepit jo aika hyvin eri kulmista ja pystyn ottamaan ja vaihtamaan etäisyyttä siihen keppien aikana. Nyt vielä tarvitaan lisää varmuutta suorittamiseen ja sen myötä lisää vauhtia. Lisäksi takaaleikkauksia, persjättöjä yms. muita ohjauksia pitää veilä työstää, mutta hyvillä aluilla ollaan.

Lunan tassuhaava alkaa olla parempi, eikä se tarvitse enää lenkillä rukkasta tassun suojana. Onneksi se parani näin nopeasti.

Torstaina Kron pääsee fyssarin käsittelyyn Lotan treenien jälkeen.

Syön sanani...

Pitänee kai perua sanansa tuuraajista... Eilen oli Oreniuksen treenit ja tuuraajaana Jouni. Omat mielikuvat hänestä kouluttajana, kun vielä Lunan kanssa treenattiin eivät olleet kovin kummoiset. Mutta nyt Kronin kanssa saatiin paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja, se tais ymmärtään miun pikkusen päälle. Oli oikein onnistuneet ja antoisat treenit.

Alussa oli mikäs muukaan, kun minun niin rakastama suora putki, ennen ja jälkeen takaakiertohypyillä varustettuna. Hieman sitä jouduttiin hinkkaamaan että ehdin putken jälkeisen kierron ohjaamaan, mutta lopputulema oli se että olin jopa hyvin edellä, wau! Ekan kerran ikinä tulin hyvin toimeen suoran putken kanssa. Kron irtoaa tosi hyvin takaakiertoihin, niin pystyin jättämään sen suorittamaan putkea edeltävää hyppyä ja lähteä itse sinkoamaan jo seuraavalle esteelle. Aluksi omat jalat tuntuivat tahmielta ja Jouni nauroikin että näyttää siltä että meinaan kompastua omiin jalkoihini, siltä se kyllä tuntuikin. Lopuksi sekin onkelma saatiin pois, ja oma liikkeelle lähtö nopeutui huomattavasti. Radalla oli myös paljon kohtia jossa tein takaakiero-persjättöjä, tätä ei olla paljoa harjoiteltu, mutta Kron ei tainnut kertaakaan juosta hypyn ohi, vaan tuli ohjaukseen todella hyvin. Mahti pieni! Muuten Jounin kanssa tehtiin rataa pätkissä ja siinä oli paljon hyviä kohtia ja onistumisia, tuntui taas hyvältä tehdä Kronin kanssa. Vähän Kron välillä roiskii rimoja ja siitä juteltiin Jounin kanssa tovit. Katsotaan pitääkö siihen miten puuttua, mutta tosiaan kun miettii että me ollaan vasta 4kk treenattu agia kunnolla, niin ollaanhan me ihan "uramme" alussa. Niin koiralla kuin ohjaajallakin paljon kehityttävää ja opittavaa. 

Kronilla on nyt joku ihme kausi menossa, se kokeilee pajon mitä se saa tehdä (sikailla) radalla. Eilen oli vuorossa kontaktit, joka kerta se juoksi niistä läpi, mutta joka kerta se joutui sinne myös palaamaan. Sunnuntain treeneissä se teki vastaavasti kontaktit hienosti. Kron yrittää myös hiippailla lähdössä, se käy nyt niin kiihkeenä ettei millään malttais. Näihinkin siis paljon treeniä, sekä kontakteihin että lähtöihin. 

Sunnuntaina tosiaan oltiin seuramme omissa treeneissä, Essi oli tenyt taas kimurantin radan ja sanoinkin jo ennen treenejä, että me tehdään ihan pienissä pätkissä, jotta saadaan kunnolla onnistumisia. Ei ihan siisteintä pätkää tehty, mutta fiilis oli hyvä, tuntui taas siltä että koira on hanskassa ja homma toimii. Siinä sivussa muiden treenaillessa rataa päästiin vihdon tekemään meidän kotiläksyjä. Tehtiin haltuunottoja ja välistävetoja vastakädellä. Ihan hyvin meni, mutta lisää toistoja tarvitaan, ensi treeneissä taas jatketaan samoilla aiheilla. Ja nähtiinpä samalla myös treenikaverin ihana ja syötävän suloinen bc pentu Ruuti, joka teki ihka ekaa kertaa putkea, suloista. Tuntuu että niistä ajoista on Kroninkin kanssa jo ikuisuus. Toivottavasti pääsen kesällä kouluttamaan Ruutia ja ehkä myös toisa pientä bc:n alkua.

Lunalle kävi pieni haaveri sunnuntina, oltiin Niian ja koirien kanssa etupihalla kun nää kaks elukkaa päätti lähteä takapihalle rallattamaan. Mentiin Niian kanssa perässä ja huomasin lumessa verta ja vielä aika paljon. Luna oli satuttanut tassunsa, luultavasti oli juossut keppien ohi tai läpi tai jotain ja repässyt anturansa keppien metallijalkoihin. Etutassun anturasta oli pieni palanen lähtenyt pois. Yritin tyrehdyttää verenvuotoa aika kauan lumella, mutta haava vain vuosi. Jätin Lunan odottamaan hankeen ja lähdi etsimään päivystävän eläinlääkärin numeroa. Päätin vielä mennä katsomaan Lunaa ennen, kun soitan lääkärille, vuoto näytti jo hieman tyrehtyneen, joten päätin olla soittamatta. Varmaan vartti meni ennen kun vuoto loppujen lopuksi tyrehtyi. Etu- ja takapiha olivat aika hurjan näköiset, kun verta oli siellä täällä. Luna joutui sisälle lepoon ja illalla se pääsi lenkille mukaan sidotulla ja Niian kurarukkasella suojatulla tassulla. Eikä haava ole sen jälkeen vuotanut ja alkanut jo hyvin umpeutumaan. Mutta jälikäteen vasta tajusin että Luna on vWD sairas, eli siltä puuttuu verestä veren hyytymistekijöitä. Joten ei ihmekkään että se vuosi haavasta niin runsaasti ja tyrehtymisen kanssa oli ongelmia. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.

Kronin keppi projekti on tällähetkellä kirjaimellisesti jäissä, takapiha on niin jäinen, ettei siellä voi kuvitellakaan tekevänsä mitään. Harmittaa vähän kun alku lähti niin hyvin käyntiin ja nyt joudutaan jo heti taukoilemaan. No näillä säätiloilla ei toivottavasti mene kauaa kun takapiha on sula, sitten taas jatketaan. 

Torstaina suunnataan kulkumme taas Lotan treeneihin. Ja lauantaina päästään Niinan toko koulutukseen, sinne tulee myös Kronin kasvattaja ja sisaruksia, ihana nähdä heitä kaikkia.

Toko pohdintaa ja agi ahdistusta

Mä olen rehellisesti sanottuna aika huono treenaamaan tokoa talvisin, eikä aika, saatika kukkaro anna enää myöten toko hallitreeneihin. Joten tehdään jotain kotona sisällä ja ulkona missä milloinkin, silloin kun sää sallii (ei ole liian kylmää, liukasta tms.), muuten kyllä pidän talvesta, siitä ei ole kyse. Tällä hetkellä työn alla on kaket ja niissä seisominen, istu ja maahan menee hienosti ei liiku yhtään ja tekee vaihdot reippaasti. Mutta tuo seisominen, meinas jo järki palaa, kun ei saatu sitä toimimaan. Opetin tietysti ensin namin kanssa liikeradan, miten mennää istumasta ja maasta seisomaan niin että pysytään paikalla, helppoa vielä. Mutta kun nami avustus väheni ja yritin ottaa etäisyyttä niin jo loikki minne sattuu, paikka ei sitten pysynyt ollenkaan. Käsky oli kuitenkin mennyt ymmärrykseen, siitä ei ollut kyse. Tässä tilanteessa pysyttiin luvattoman kauan, harkitsin jo kosketusalustan ottamista avuksi, ei sekään olisi huono vaihtoehto ollut. Kunnes yksi ilta olin lenkillä, Kron normaaliin tapaan vapaana, se aina suhaa edes takas mun luo, pois ja taas takas. Tein siinä samalla hömppää, kutsuin sivulle, käskin maahan yms. Päästin sitten kokeilla kakeja, tosi pitkän matkan takaa olisko ollut yli 20m? Istu, maahan meni loistavasti... Vapautin Kronin ja otin saman uudestaan ja piruuttain päätin kokeilla seisomista, en kokenut että voisin mitenkään pilata liikettä kun se ei ollut missään vaiheessa toiminutkaan. Sehän nous! eikä edes liikkunut! hirmukehut ja leikit päälle! Vähän jännitti kokeilla uudestaan, mutta toimi! Sunnuntaina treenasin enempi ja otin kakeja taas, edelleen toimii. Ilmeisesti Kron tarvitsi sen matkan, luultavasti mä omalla auttamisellani (säätämiselläni) sain sen liikkumaan tai se ei ehkä edes ymmärtänt mitä siltä halusin. Pääasia että nyt toimii, toki töitä täytyy vielä liikkeen eteen tehdä, mutta tämä oli jo niin mahtava parannus lähtökohtaan verrattuna!

Muutenkin voi-liikkeet on vielä aika hakusessa, en ole koskaan ennen opettanut omalle koiralle ylempien liikkeitä. Mutta eiköhän ne tästä aukene. Metallinouto on kuosissa, samoin hyppynouto, ruutua on harjoiteltu jonkin verran, liikkeestä istumiseesa on veilä töitä, luoksetulossa pysäytykset ok mutta vauhtia sais olla enempi, tunnari on vielä ihan alkuteikijöissä. Joten töitä riittää vielä ennen kun ollaan valmiita voittajaan, mutta aktivoidumme sitten kevään koittaessa.

Eilen oltiin jälleen Juhan treeneissä ja taas oli tuuraaja. Radan alku oli mulle painajainen, kaksi hyppyä jonka jälkeen takaakierto ja sen jälkeen suora putki jonka jälkeen piti tietysti vaihtaa puolta. Ton syöksysämpylän kanssa aika mahdoton juttu ehtiä persjättöön suoran putken jälkeen. Tätä kuitenkin kokeiltiin muutamaan otteeseen, lähellä oli mutta ei se onnistunut. Sen jälkeen vaihdettiin ohjausta putken jälkeen sylivekkiin, jota ei olla koskaan ennen treenattu. Oma järki sanoi että ei kannata ottaa täydestä vauhdista, kun ei vielä osata, mutta tuuraaja oli toista mieltä. Sitä sit hinkutettiin, mutta mitä voi odottaa jos koira tykittää täyttä putkesta ulos ja sen pitäisi suoriutua sellaisesta ohjauksesta jota sille ei ole opetettu? Helvetti ku oon itteleni vihanen, kun en puuttunut treenien kulkuun. Lopputulema taas, ylikierroksilla käyvä koira ja juttu otsassa oleva ohjaaja. Me ei siis mitenkään päin saatu treeniä onnistumaan. Ei pitäisi sokeana kuunnella kouluttajien ohjeita, vaan sanoa oma mielipide jos on sitä mieltä tettä joku ei toimi tai treenissä pitäisi edetä toisin!

Me oltiin meidän ryhmästä ekana vuorossa ja oman vuoron jälkeen oli niin paskat fiilikset ettei mitään rajaa. Onneksi oli aikaa odotella muita, niin tehtiin hallin takana vähän tokoa ja samalla sai pahimmat ketutukset poisetettua. Kaket toimi edelleen hienosti ja seuraamisessa oli oikeasti ajatusta mukana, tuli parempi mieli meille molemmille kun rentouduttiin ja saatiin onnistumisia. Jäähdyttely lenkillä tuli sitten avauduttua treenikavereille, mutta onneksi meillä on niin mahtava porukka että loppu lenkistä sitä hekotettiin jo ihan hervottomasti muille asioille. Kiitos <3

Mitä taas opimme? Suu auki kun siltä tuntuu, itse sen oman koiran parhaiten tuntee, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Ja kiitos, ei enää tuuraajia!

Lotan treenit

Tai itseasiassa tällä kertaa oli tuuraaja, jonka nimeä en millään muista. Koko treeni sessio ei alkanut kovinkaan lupaavasti, alussa oli vinossa oleva hyppy, jonka jälkeen suora putki. Olin suunnitellut jättäväni Kronin hypyn taakse ja ottaa putken kauimaisesta päästä vastaan. Hyvä suunnitelma, kunnes tajusin Kronia istumaan laittaessa että seinä on liika lähellä, enkä mitenkän voi jättää sitä hyvään linjaan hypyn taakse, kuten olin suunnitellut. Siinä sitten pohtimaan seuraavaa suunnitelmaa, että ehdin vielä ohjaamaan putken jälkeisen hypyn, josta ei tietenkään jatketa suoraan eteenpäin. Ajatukset tietysti katkesivat siihen kun Niia huutaa vessasta että "Äitiiiiiii, pyyyyyhkimääään!" Oli siis tullut se isompi hätä :) Eipä siinä muu auttanut kuin Kron maahan odottamaan ja suorittamaan tehtävää. Ja ajatukset tietenkin taas ihan sekaisin.

Vihdoin päästiin aloittamaan varsinainen treeni. Tämä tuuraaja oli ihan mukava ja osasi kyllä ihan hyvin neuvoa ja antoi oikeanlaista palautetta. Mutta mua vähän häiritsi, kun se joka kerran jälkeen kun olimme tehneet jonkin pätkän alkoin nauramaan ja sanoi "ai kauheeta..." ei siis mitenkään (kai?) pahalla, enemmänkin hyvän tuulisesti. Se siis kauhisteli Kronin vauhtia. Ihan rehellisesti sanottuna mua häiritsi se aika paljon ja jo valmiiksi sekaisin olevat ajatukset eivät kyllä saaneet oikeen enää mistään kiinni.

Alku saatiin toimimaan yllättävän nopeasti ja sen jälkeen oli yksi oikeen hyvä pätkä. En tiennytkään että pieni toimii jo noin hienosti, noin vaikeassa ohjauksessa. Tämä tuuraaja tuli lopuksi vielä sanomaan että kunhan saadaan rytmitys kohdilleen tulee Kronista vielä todella hieno! Tiedänhän mä sen, koiralla riittää rahkeet vaikka mihin, kunhan saisi oman ajatuksen kulkemaan samalla linjalla.

Mutta mitä jäi treeneistä käteen? No ainakin pihalla oleva ohjaaja ja kierroksilla käyvä elukka. Ei siis mikään menestyksekäs treeni, vaikka siellä ne hyvät kohdat olikin. Ei se pää aina pysy kasassa, vaikka olisikin hyä pohja työ alla (radan suunnittelu ja keskittyminen). Mutta jotenkin pitäisi saada pidettyä itsensä kasassa, vaikka sattuisikin näitä odottamattomia tilanteita, kuten vessa apua tarvitseva lapsonen tai hihittelevä kouluttaja. Ei ole kovin reilua koiralle lähteä radalle ajatukset harhaillen. Mutta se huono puoli näissä koulutksissa on kun seuraavan vuoro painaa päälle. En yleensä ajattele sitä, mutta tänää se tuli väistämättä mieleeni ja aiheutti turhaa painetta. Jos olisi ollut aikaa kasata ne harhailevat ajatukset, olisi lopputulos ollut varmasti tyydyttävämpi, niin minulle kuin Kronillekin. No, nokat kohti uusia treenejä ja pidetään päät kylminä ;)

Oreniuksen treeniä

Eilen oli taas viikottaisen Juhan treenien vuoro. Rata ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, vaikeita paikkoja ja ansa estietä. Omalle vuorolle lähdin sillä asenteella että tehdään se mikä osataan ja niinhän siinä kävi että yhdeksännelle esteelle päästiin. Tykkään siitä että Juhan kanssa tehdään yhtä kohtaa niin kauan että saadaan se onnistumaan ja sitten rakennetaan niistä onnistumisista isompi kokonaisuus. Mulla ei ole mitään tarvetta edes tässä vaiheessa päästä suorittamaan koko rataa, kunhan saadaan kunnon onnistumisia siinä mitä tehdään.

En kokenut tuota alkua niinkään vaikeana ohjauksellisesti, vaan ongelmana oli enemmänkin se että saan tehtyä käännökset tiukoiksi ja rytmitettyä oma ohjaus niin että rimat ei roisku. Kronin kanssa joutuu tekemään itsekin paljon enemmän töitä esteillä, kuin mitä ikinä Lunan kanssa. Tarkoitan sitä että ohjauksen täytyy olla napakkaa ja tarkaa että kääntyy tiukasti, mutta pitää olla myös ajoissa ja lähteä ajoissa alta pois että ehtii seuraavalle esteelle , pitää myös muistaa katsoa koiraa kun haluaa pitää hallussa ja vapauttaa se juuri oikealla hetkellä, ei liian aikaisin, mutta ei liian myöhäänkään...

Alun pakkovalssin pystyin tekemään paljon, paljon kauempaa kun mitä olin suunnitellut, hyvä kun tulee kokeiltua koiran rajoja. Ja mikäs se mukavampaa kun onnistuu. Kolmos estettä ei saatu ihan niin tiukaksi kun olisin toivonut. 5-6 väliä tehtiin myös paljon, että saatiin se tiukemmaksi. Positiivinen yllätys oli ettei Kron kertaakaan luikahtanut seiskan jälkeen putkeen, vaan tuli hyvin ohjaukseen pituudelle. Pituuden Kron teki välillä sivusta, mutta sitä ei ollakaan tehty vielä kovin vaikeista kulmista. Tässä pieni pätkä treeneistä...

Loppuun vielä pakko kirjoittaa (lähinnä itselle muistiin) viime viikon Lotan treeneistä kotiläksyjä:

- suoran putken jälkeen kääntyminen
- kontakti / putki erottelut
- välistävedot vastakädellä
- päällejouksun jäkeinen haltuunotto

Ai niin olen aloittanut Kronin kanssa keppi projektin, lainasin kerhon kujakeppejä, joilla ollaan treenattu melkein päivittiä ihan pikku pätkiä viikon ajan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kepit ei ole enää pelkkänä kujana vaan täytyy jo pujotellakin. Lähetyksiä eri kulmista ollaan harjoiteltu paljon ja myös sitä, että tekee kepit itsenäisesti. Ihan alussa ollaan tämän projektin suhteen, mutta eiköhän sitä keväällä ala olla valmista... toivottavasti.

Keppi video

Vuoden 2013 ajatuksia ja tapahtumia

Mitäs meille jäi vuodesta 2013 käteen? Niin paljon hyvää, mutta myös valitettavasti ikävääkin. Ikävät ensin, koska ne tapahtuivat ensin:

Helmikuun lopulla Lunalle tuli täysin yllättäen välilevynpullistuma lannerankaan, taustalla ei ollut minkäänlaista traumaa, joku siellä selässä vaan pääsi pettämään. Luna joutui noin neljäksi viikoksi koppi lepoon. Aika kamala paikka koiralle joka on tottunut liikkumaan paljon ja treenaamaan säännöllisesti. Mutta ihme kyllä Luna sopeuti tilanteeseen hyvin ja rauhallisesti, henkisesti tämä aika oli minulle paljon rankempaa. Koppi levon jälkeen aloteltiin normaalia arkea hiljalleen ja varovasti, aluksi vain pihalla sitten pikkuhiljaa käveltiin kortteli ympäri ja niin edelleen. Hitaasti mutta varmasti alkoi Lunan toipuminen.

Kun Luna alkoi olemaan parempaan päin, Kron alkoi yhtenä iltana ontumaan. Mulle tuli heti pelko perseeseen, muistot Kodan kyynärnivelten operoinnista tulivat väkisin mieleeni. Levolla aloitettiin, sitten tuli mukaan kipulääkkeet, lopulta Kronin etupää kuvattiin. Oikeasta olasta löytyi ocd, joka operoitiin muutama viikko ontuman huomaamisesta. Onneksi olassa on ennuste parempi kuin kyynärissä ja el.lääkäriltä saatiin lupa jatkaa normaalia elämää harrasuksineen kaikkineen, kunhan leikkauksesta on toivuttu. Kron toipui nopeasti, paljon nopeammin kuin Koda aikoinaan, Kron oli reilun kuukauden jälkeen täysin oireeton ja Kodalla meni lähes vuosi. No eipä niitä voi verrata keskenään kun kaksi eri niveltä kyseessä. Mutta itse yllätyin kuinka nopeasti toinen oli kunnossa.

Jatketaan positiivisilla asioilla:

Kronin pentuaika treenattiin paljon tokoa ja kesällä käytiin useamman kerran paimentamassa. Paimennuksessa ohjaaja on vaan valitettavasti ihan kuutamolla, Kron osaisi varmasti paljon enemmän jos minäkin osaisin. Toki on näilläkin taidoilla jotain saatu aikaiseksi. 

Agia aloiteltiin varovasti vasta kesän lopulla, ja hui mikä vauhti! Olin kyllä ihan hukassa, luulin olevani ihan kohtuu hyvä ohjaaja, juu Lunan kanssa ehkä, mutta Kronin ohjaaminen onkin ihan toista. Aluksi Kron flänkkäsi paljon esteillä, ja tuntui että se lähtee lapasesta. Paljon hallintaa ja haltuunottoja kuului meidän treenisuunnitelmiin, mutta silti kaipasin jonkun joka sanoo minulle mitä pitää tehdä, että teen oikein. Marraskuun alussa alotettiin treenit Oreniuksella, ja kylläpä on kannattanut. Vieläkin olen epävarma jossain asoissa, mutta pikkuhiljaa olen oppinut rytmittämään ohjauksen Kronin vauhdin mukaan. Jostain selkärangan ytimestä tulee satunnaisesti vieläkin tyyli jolla Lunaa ohjasin, mutta eiköhän se yhteinen rytmi löydy sieltä ajan kanssa.

Tammikuusssa aloitettiin agi treenit myös Lotta Vuorelan rymässä. Ja olen tykännyt todella paljon, Lotta antaa paljon uutta ja erilaista näkökulmaan ohjaamiseen Juhaan verrattuna. Juha taas saa tällaisen tampioon taottua jonkun asian vaikka kädestäpitäen näyttämällä, jos ei muuten uppoa. Hienoja koutseja molemmat! Tässä pieni pätkä Lotan treeneistä. 

Toko puolella treenailtiin sen verran ahkerasti että käytiin korkkaamassa alo ja sen jälkeen avo. Alo:sta 1-tulos 187,50p. ja luokkavoitto, avo:sta 1-tulos 170p. ja 2.sija. Hieno pieni, nämä molemmat tulokset alle yksi vuotiaana! Seuraavksi treenaillaan voittaja kuntoon, kiire sinne ei vielä ole ehkä ensi kesän tavotteisiin tämän voisi lukea. Ja saattaapi jotain muutakin olla suunnitteilla ;)

Kron kävi myös luusto kuvissa nyt tammikuussa ja tulivat hienoina takaisin B/B ja 0/0, jes! Myös olat näyttivät olevan knnossa!

Mitä sitten Lunalle kuuluu? Luna toipui välievynpullistumast hitaasti mutta varmasti, joskus kesän lopulla se alkoi olla normaalissa kunnossa. El.lääkäri oli sitä mieltä ettei hyvää harrastusta (agia) kannata lopettaa yhden kerran takia. Ja itse jo vähän mietinkin, että jos Lunan olisi saanut siirrettyä medeihin että oltaisiin jatkettu. Mutta mutta... riski uusimiselle on kuitenkin olemassa ja Luna täytti syksyllä jo seitsemän. Enkä halua “vanhaa” koiraa joutua leikkaamaan (mikä on aika yleistä jos uusiutuu). Joten niinpä päätin jättää rakkaani eläkkelle, saapi toinen vanhentua rauhassa ilman kipuja. Ja koen kyllä tehneeni oikean ratkaisun, Luna on joskus oikein pitkän lenkin tai riekkumisen jälkeen aika kankea. Jonka takia jäkimmäinen on nykyään Lunalta lähes tulkoon kiellettyä, joskus toki annan sen revitellä kunhan on hyvin lämpätty ennen sitä.  Tietysti välillä tulee surku kun Luna huutaa hallin tai kentän laidalla kun Kron treenaa. Hömppä agia, tokon lisäksi, se on päässyt ilman rimoja satunnaisesti tekemään.. pysyy mieli virkeänä.

Tavotteita vuodelle 2014:

Tavotteet on kai hyvä kirjoittaa ylös että niistä tulee pidettyä kiinni? Kokeillaan ainakin...

Kron:

Agissa kisa uran aloittaminen kunhan koen olevamme valmiita, mutta toivottavasti oltaisiin jo vuoden lopussa 3-luokassa.

Tokossa voittajan korkkaaminen ja 1-tulos, evl treenien aloittaminen.

Paimennus, hienoa jos päästäisiin myös kisaamaan tässä lajissa. Mutta se riippuu ihan siitä miten paljon pääsemme treenaamaan kevään ja kesän aikana. Tästä ei oteta paineita, tehdään se mikä osataan ja mihin meidän aika riittä.

Luna:

Ei sen kummosempia tavotteita, kun terveenä pysyminen. Ehkä ja todellakin ehkä voisin kokeilla vielä tokoilla sen kanssa niin että saisimme TK1:sen.